Haastattelussa Vilma Leinonen, taidekasvattaja ja Mikkelin Cheong Yong Dojangin korealaisen miekkailun pääopettaja.

Pidit helmikuussa 2026 Valo ja Varjo 3.0 -työpajan. Mikä on Valo ja Varjo ja miten se sai alkunsa?

Valo ja Varjo on kehittämäni oppimismenetelmä, joka tähtää kokeilemaan vieraassa ja viritetyssä tilassa opittujen elementtien ja asioiden toisin oppimista visuaalisten virikkeiden kautta. Kyseessä on taiteellinen työpaja, jonka olen kehittänyt kamppailulajeja harrastaville ihmisille.

Valo ja Varjo sai alkunsa 2020, kun harjoittelin opinnoissani maalaamista koko kehoa käyttäen. Eräs opettajani sanoi, että maalatessa olisi hyötyä miekkailusta, koska ”sivellin on kuin miekka”. Jäin miettimään asiaa, ja pian suunnittelinkin oman kokonaisuuden opintojeni osana. Pian vedin ensimmäisen työpajan Mikkelin Haidong Gumdon harrastajille. Siitä kaikki lähti.

Alkuajatus oli se, että tehtäisiin jotain, mitä kamppailulajeissa ei yleensä tehdä. Kamppailulajeissa on paljon asioita, jotka kytkeytyvät ihmisenä olemiseen. Läsnäolon hakeminen, oman polun tutkiminen ja kokemuksellisuus ympäristöstä liittyvät vahvasti kamppailulajien filosofiaan. Valossa ja varjossa tutkitaan ihmisen intuitiota ja vaistoja ja sitä, miten eri aistielementit vaikuttavat tunnetilaan ja toimintaan esimerkiksi valaistuksen muuttuessa harjoitusten aikana.

Montako kertaa olet pitänyt työpajoja ja keitä niihin on osallistunut?

Työpajoja on pidetty kolme, vuosina 2021, 2023 ja 2026. Tähän asti työpajat on pidetty korealaisen miekkailun harrastajille Mikkelissä. Mukana on ollut kaikkia vyöarvoja keltaisesta mustaan.

Mikä työpajoissa on erityistä tai ainutlaatuista?

Ohjaajana erityisesti valokuvat ja videotallenteet ovat olleet hienoja katsoa. Parasta on ollut se, miten rohkeasti ihmiset ovat heittäytyneet mukaan tekemiseen. On ollut upeaa nähdä ihmisten itseohjautuvaa tekemistä ja tutkimista oman kehon kanssa. Palaute on ollut tosi positiivista ja innostunutta.

Mikä on tärkeää Valossa ja Varjossa?

Kokeilun vapaus, mahdollisuus katsoa rutiininomaisesti opittuja asioita toisin. Kun tila on vieras, ohjaajan on oltava turvallinen ja luotava hyvä ilmapiiri. Tärkeää on myös tilan antaminen ei-tietämiselle ja ei-ymmärtämiselle.

Työpajat mahdollistavat kokeilun kautta uusien toimintatapojen ja ajatusten kehittymisen. Valossa ja Varjossa ei ole oikeaa tapaa tehdä vaan pyritään pois pakottamisesta ja kontrollista.

Joskus ymmärtäminen rajoittaa kokemusmaailmaa. Ohjaaja ei anna valmiita vastauksia, vaan tila ruokkii viritettynä katalyyttina vastausten etsimistä itse. Se ettei saa valmiita vastauksia antaa ikään kuin hämäriä polkuja, jotka mahdollistavat omien reittien etsimisen. Tärkeämpää on koettu polku vastauksia etsien, ei niinkään vastausten löytäminen tai lopputuloksen oikeellisuus.

Työpajoissa tutkitaan mitä kehittyy, kun kannustetaan tutkimaan sitä, mitä kaikkia tapoja olisi mahdollista löytää. Vaihtoehtoja on loputtomasti.

Taidekasvattajana koen kaikkein arvokkaimmaksi sen kun herää kysymyksiä. Taiteen tai luovan toiminnan ei tarvitse antaa vastauksia kaikkeen, vaan ihmettelyn linssin läpi kautta asioiden katsominen riittää.

Mikä on sinulle parasta työpajoissa?

Ohjaajana nautin siitä, jos työpajoissa pohditaan sitä, mitä ihmettä tämä on, tai miksi tätä tehdään.

Hauskinta on nähdä ihmisten ilmeitä kun aloitetaan harjoitteiden teko, sekä ihmisten heittäytyminen ja huumorille tilaan antaminen. Inhimilliset kohtaamiset lämmittävät erityisen paljon.

Voisitko pitää työpajoja tilauksesta?

Kyllä, työpajoja voi räätälöidä hyvin ryhmien mukaan myös muille kuin kamppailulajien ihmisille. Vaikka itselläni on kamppailulajitaustaa, työpajoja voisi hyvin soveltaa mihin tahansa muuhunkin urheilulajiin.

Valo ja Varjo sopii kaiken ikäisille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita sukeltamaan kohti tuntematonta, ja jotka uskaltavat lähteä kokemaan outoutta ja kummastusta.

Tulevaisuudessa olisi hienoa laajentaa näitä kokonaisuuksia yhä moniaistisemmiksi. Kiinnostaisi myös pitää joskus näitä kokonaisuuksia ulkona ja laajentaa työpajojen pitämistä eri ryhmille.

Mitä haluaisit sanoa lopuksi?

Aina kannattaa antaa itselleen tilaa kokeilla jotain uutta. Luovuus on meissä ihmisissä synnynnäistä, ja kysymysten äärelle ja ihmettelyn äärelle löytäminen on ihmiselle luontainen tapa olla.

Interview with Vilma Leinonen, art educator and Dojang leader of Korean swordsmanship at Mikkeli Cheong Yong Dojang.

In February 2026 you held the Light and Shadow 3.0 workshop. What is it, and how did it begin?

Light and Shadow is a learning method I developed to explore new ways of understanding elements and skills that people have already learned, by placing them in an unfamiliar and intentionally prepared environment and using visual stimuli. It is an artistic workshop concept that I created specifically for people who practice martial arts.

The idea began in 2020 during my studies, when I was practicing painting using my whole body. One of my teachers said that swordsmanship could actually be useful for painting, because “the brush is like a sword”. That stayed with me, and before long I had designed my own concept as part of my studies. Soon after I held the first workshop for practitioners of Haidong Gumdo in Mikkeli. That’s how everything started.

The original idea was to do something that normally isn’t done in martial arts training. Martial arts contain many elements connected to being human: seeking presence, exploring one’s own path, and experiencing the surrounding environment. These ideas are strongly linked to the philosophical side of martial arts. In Light and Shadow we explore human intuition and instincts, and how different sensory elements influence emotions and actions, for example when the lighting changes during the exercises.

How many workshops have you held, and who has participated in them?

So far there have been three workshops, in 2021, 2023 and 2026. Up to now they have been organized in Mikkeli for practitioners of Korean swordsmanship. Participants have ranged from yellow belts to black belts.

What makes the workshops special or unique?

As an instructor it has been wonderful to look at the photos and video recordings afterwards. The best part has been seeing how boldly people throw themselves into the exercises. It has been inspiring to watch participants explore and work with their own bodies in a self-directed way. The feedback has been very positive and enthusiastic.

What is most important in Light and Shadow?

Freedom to experiment and the chance to look at routine and familiar skills from a new perspective. When the environment is unfamiliar it’s important that the instructor creates a sense of safety and a good atmosphere. It’s also important to allow space for not knowing and not understanding.

Through experimentation the workshops make it possible for new ways of acting and thinking to emerge. In Light and Shadow there is no single “correct” way to do things. The aim is to move away from forcing and control.

Sometimes trying to understand too quickly can actually limit the experience. The instructor doesn’t give ready-made answers. Instead, the space itself acts as a kind of catalyst that encourages participants to search for their own answers. Not receiving clear answers opens up vague, uncertain paths that allow people to discover their own directions. What matters most is the path of experience while searching for answers – not necessarily finding them or reaching a correct final result. In the workshops we explore what develops when people are encouraged to investigate how many different possibilities there might be. The number of options is endless.

As an art educator, the most valuable moment for me is when questions begin to arise. Art or creative activity doesn’t have to provide answers to everything. Sometimes it is enough simply to look at things through a lens of curiosity and wonder.

What do you enjoy most about the workshops?

As an instructor, I enjoy it when people start wondering what on earth this is or why we are doing it.

The most fun is seeing people’s expressions when the exercises begin, and watching them throw themselves into the process while making space for humor. Those human encounters are especially heartwarming.

Could you offer these workshops by request?

Yes, the workshops can easily be adapted for different kinds of groups, not only martial artists. Even though my own background is in martial arts, the concept could just as well be applied to any other sport.

Light and Shadow is suitable for people of all ages who are interested in diving into the unknown and who are willing to experience a sense of strangeness and curiosity.

In the future it would be wonderful to expand these workshops into even more multisensory experiences. I would also be interested in holding them outdoors at some point and offering them to a wider range of groups.

Is there anything you would like to say in closing?

It’s always worth giving yourself the space to try something new. Creativity is something humans are born with, and finding our way to questions and a sense of wonder is a very natural way for us to be.